Viime kirjoituksesta on vierahtanyt luvattoman kauan aikaa.
Kiitos vaan muistutuksista kaikille. Kiva huomata etta tata joku lukeekin aina joskus :-)

Viime viikkoina on ollut aika moista vilsketta. Siita kaikesta kirjoittelen kohta puolin.

Olemme taas vaihteeksi paasseet osallisiksi myos naista Intia allottavammista puolista.
Toissaviikolla pojilla oli kunnon ripuli-oksennus-tauti, ja pari viikkoa sitten oli sitten tarhasta tuotu taas taita...

Taihin saimme tutustua jo Joulun alla, ja nyt otettiin sitten ruljanssi uusiksi.
Nyt osasin onneksi reagoida heti kun ensimmaiset tain munat ilmestyivat, eika kokonaisia elukoita loytynyt kuin yksi.
Poikein tarhassa niita inhotuksia majailee, ja ovat ilmeisesti taalla sen verran tavallisia ettei niista jakseta edes mainita.
Lapset myos nukkuvat paivasta toiseen paivaunensa patjoilla, jotka levitetaan joka paiva eri paikkoihin. Eli ei todellakaan ole mitaan henkilokohtaista petia, jonka voisi olettaa sisaltavan vain ne oman lapsen liat ja paan asukkaat...
Siispa ei ole myoskaan toivoa etta tait haviaisivat tarhasta kokonaan. Niiden valttelyyn ja ehkaisyyn on vain totuttava.

Onneksi olimme aiemmasta viisastuneina tuoneet joululomalta Suomesta ison varaston NYDA oljya ja kunnon taikamman taiden haatoon. Saman tien ajettiin myos poikien paat sileiksi, ja tarhasta tullessa on joka paiva ohjelmassa tai-kampaus.

Vastaisuuden varalle toivat Mikan tyokaverit Suomesta jalleen uuden NYDA varaston... Eli yrittakaapas vain tunkeutua meidan kotiin uudestaan!