Aika kuluu nopeasti... Mikan lähtö lähenee vauhdilla, ja jo kahden viikon päästä mies karistaa Suomen tomut jaloistaan.

Lähtöjärjetelyjen tahti kiihtyy. Iso puinen muuttolaatikko, joka lähetetään Bangaloreen 'firman piikkiin', pitäisi pakata vielä tällä viikolla. Pientä pääanvaivaa aiheuttaa se, että päässä ei raksuta juuri mitään sen suhteen mitä mukaan olisi järjellistä ja tarpeellista pakata. Vähän meillä taitaa olla sellainen 'soitellen sotaan' asenne että eiköhän sieltä periltä löydy kaikkein tärkeimmät asiat, ja jos ei löydy niin paikallisetkin osaavat ilmeisesti niitä ilman elää. Lasten suomenkieliset kirjat, dvd:t, lääkkeet ja turvaistuimet tuntuvat olevan melkein ainoita pakollisia muuttokuormaan päätyjiä.

Toinen tiuhaan mielessä pyörinyt aihe on tietysti asunto. Meillähän ei vielä ole mitään kämppää vuokrattuna, vaan kiivas etsintä alkaa vasta kun Mika on päässyt paikan päälle. Tietysti pre-visiitillä kierrettiin paljon kaupunkia ja jo monta 'gated communityakin' tuli katsastettua. Siltä pohjalta on jo muutamia alueita kiikarissa. Kaupungin osista Koramangala olisi sopivasti lastentarhan ja Mikan työpaikan välimaastossa, niin myös Inner ring road/Domlur alue. Netissä kämppien surffailu on kuitenkin lievästi sanottuna turhauttavaa, vaikka tarjontaa tuntuu näinä taantuman aikoina olevankin koko ajan vain enenemään päin. Varsinaisia päätöksiä kun ei kuitenkaan voi tehdä ennen kuin Mika nähnyt kämpän livenä ja tutkaillut vielä moneen kertaan työmatkaan kuluvan ajan kussakin paikassa...
Niinpä ollaankin kyllä henkisesti varauduttu siihen, että saatetaan viettää pidempikin aika huoneistohotellissa ennenkuin päästään varsinaiseen kämppään muuttamaan. Onneksi Mikalla on kuitenkin 3 viikkoa tehokasta asunnon metsästysaikaa käytettävissä jo ennen kuin me poikien kanssa saamme itsemme lennätettyä Intiaan syyskuun lopulla.

Muutamia paperitöitäkin ollaan saatu vihdoin päätökseen: niistä tärkeimpänä  tällä viikolla saapuneet viisumit koko porukalle ja KELAn sosiaaliturvapäätökset.
Lasten päiväkodissa hiukan naureskelivat kun kiikutin samana päivänä sekä hoitopaikkojen luovutuslapun että uudet hakemukset vuoden 2011 alkuun.

Viimeisenä muttei  suinkaan vähäisimpänä vielä tarina Kristallinkerääjästä:
Elmeri on jo jonkun aikaa kuolannut rakkaasta Legon mainoslehdestään Power Miners legoja.
No, siellä nyt on sitten sellainen joka kaivoksen yleiskone nimeltään 'Kristallinkerääjä', joka pitäisi kuuleman mukaan ehdottomasti saada.
Tällä viikolla aloitimme juotavan kolera rokotteen juottamisen koko perheelle, ja koska litku on erinomaisen pahaa, ja sitä täytyy juoda melkoinen määrä kolmeen eri otteeseen, otettiin käyttöön lasten kasvatuskeinoista tehokkain eli lahjonta.
Ei kun netistä printtaamaan Elmerille rakkaan 'Kristallinkerääjän' kuvaa ja siitä tekemään kolmipalaista palapeliä. Ideana tietysti kerätä kaikki kolme palaa palkintona rokotteen juonnista. Tunti siinä taisi mennä että saatiin 3 ja 4 vuotiaat ymmärtämään tämän sopimuksen idea, mutta nyt on onnellisesti ensimmäinen rokoteannos juotuna koko perheellä ja jääkaapin ovessa 1/3 'Kristallinkerääjää' odottamassa seuraavia palapelin osia.
Se ei vielä selvinnyt mitä iskä ja äiskä saavat palkinnoksi tästä samaisesta ponnistuksesta...