Viimepäivät ovat olleet täällä Bangaloressa varsin harmaita ja ankeita. Keskiviikosta lähtien on satanutkin melkein joka päivä. Sopivasti tunnelmaa nostattamaan tuli myös Elmerin sairastuminen. Torstaina ja perjantaina 38,5....39,9 astetta kuumetta ja flunssaa. Lauantaina hieman helpotti, mutta sunnuntaiaamuna huideltiin taas reippaasti yli 39:ssä asteessa.

Siispä ei auttanut muu kuin tutustua paikalliseen sairaala/lääkäri-tarjontaan.
Sunnuntai-aamuna soitin Manipal Hospitaliin klo 7 aamulla, että milloinkas sinne saa tulla.
Olin muilta suomalaisilta expateilta kuullut että Manipalin pitäisi olla asiallinen paikka. Sinne siis....
Oltiin sairaalalla heti yhdeksältä kun lääkärin piti aloittaa vastaanottonsa.
 

Vähän aikaa pyörittiin ja ihmeteltiin että mihin pitää ilmoittautua ja mihin tiskille täytellä minkäkinlaisia papereita kun oltiin kerran ensimmäistä kertaa asialla... Lopulta saatiin rekisteröityä Elmeri potilaaksi ja sitten vain jonoon.
Mika on onneksi jo omaksunut varsin hyvin tämän intialaisen mentaliteetin. Joka tiskillä pitää käydä kyselemässä moneen kertaan että 'milloinkas me päästään?', 'ollaanko varmasti oikeassa paikassa?', 'milloin lääkäri tulee?', 'päästäänkö me jo kohta?...jne jne.

Lääkäri saapui paikalle noin 45 min myöhässä, mutta Mikan aktiivisen pommituksen ansiosta päästiin ensimmäisenä sisään. JES! No, kai silläkin oli jotakin tekemistä asian kanssa että Elmeri vain makasi ja kuumetta oli se yli 39. Taisivat haluta ulkomaalaisen, potentiaalisen sikaflunssalaisen pian pois odotushuoneesta ;-)

Lääkäri oli varsin asiallinen ja pian selvisikin että Eltsulla oli kummassakin korvassa mojova korvatulehdus. Antibiootit, nenätipat, siirapit ja muut sitten vain sairaalan apteekista. Helpotuksen huokaus pääsi kun kovan kuumeen syy viimein selvisi. 

Lääkäri antoi myös varsin mielenkiintoisia lisäohjeita:
-Pojat pitää ehdottomasti pitää erossa toisistaan (miten se tehdään kun asuvat samassa kodissa...)
-Mehua ei saa juoda muutamaan päivään.
-Banaania ei saa syödä muutamaan päivään.
-mitään kylmää ei saa syödä/juoda muutamaan päivään.
-jotain muitakin ruoka-aineita lueteltiin kielletyiksi, mutta en kyllä kaikkia ihan tunnistanut ;-)

Jossain vaiheessa sairaalassa oltaessa Mika sanoi: '...oiskohan meidän kannattanu mennä jonnekin yksityiselle, jos siellä ois ollu vähän sujuvampaa?'
No... Manipal on yksityinen sairaala ja kuuleman mukaan kaupungin paras sellainen. Sitä ei kyllä ihan joka kohdassa olisi uskonut, mutta onneksi ainakin lääkäri oli ihan kunnollinen, ja meidän 'kotilääkärit' suomessakin vahvistivat määrätyt lääkkeetkin asiallisiksi. Ja ainakaan lääkärissä käyntiä täällä ei voi kalliiksi sanoa. Lääkärimaksut, rekisteröintimaksut, ja neljää lajia lääkettä---> Yhteensä 1000 rupiaa eli noin 15 euroa. Sillä rahalla ei suomalaisella yksityislääkärillä ja apteekissa vielä kovin pitkälle pötkitä.