Toista viikkoa ollaan nyt siis tarhailtu.Pojat ovat alkukankeuden jälkeen alkaneet viihtyä ihan hyvin ja parina päivänä olen jättänyt heidät tarhalle noin 4 tunniksi.
Mutta kyllä se tuntuu poikiin vaikuttavan etteivät voi tarhassa puhua suomea. Sen verran puheripulisia ovat sitten  hotellille tullessa iltapäivällä. Varsinkin Aapeli joka puhuu ja puhuu ja puhuu ja puhuu...

Lapset syovat tarhassa lounasta ylakerran 'terassilla'.

Samaiselta terassilta loytyy myos jonkinasteinen hiekkalaatikko (alla). Mitenkohan ne oikein saavat kauken sen hiekan pysymaan siella laatikossa eika ympari terassia? Tai ehka siella ei leikita kuin erikoistapauksissa...

Eilen olin Palm Meadowsissa treffaamassa Marjaleenaa joka on perheensä kanssa asunut täällä Bangaloressa jo vuoden verran. Oli oikein hyödyllistä taas kuulla vinkkejä ja kommentteja kaikkiin käytännön asioihin ja muutenkin kiva jotella suomeksi jonkun kanssa!. Täällä kun tosiaan mikään ei ole kovin yksinkertaista ja jo pelkästään ruokatarvikkeiden kaupasta löytäminen voi tuottaa todellista päänvaivaa jossei tiedä oikeita kauppoja. Sovittiin treffaavamme pian uudestaan ja seuraavalla kerralla otetaan koko perhe mukaan, jotta lapsetkin saavat vähän suomenkielistä leikkiseuraa. Kuuleman mukaan Palmissa asuu ainakin pari suomalaisperhettä, joissa on meidän poikien ikäisiä lapsia.  Niistäkin Mallu lupasi kutsua jonkun mukaan. Kivaa!
Kävin myös Palmin alueella olevissa pikkukaupoissa. Vaikka hinnat olivatkin paikalliseen tasoon korkeita, niin kyllä piti silti ostaa tortilloja ja salsaa yms yms kun kerran selllaista kaupasta löytyi. Mallun mukaan myös näkkileipää pitäisi jostain kaupasta löytyä, mutta en mä kyllä ainakaan nyt ensimmäisellä kieroksella löytänyt...

Tänään sitten lasten tarhassa ollessa tein kävelyretken sillä asuinalueella jossa tarha sijaitsee (HSR layout on paikan nimi). Alue on vanhaa ylempien upseerien asuinaluetta ja niin ollen varsin siistiä ja jossain kohdin jopa pikalliseen tasoon verrattuna ylellistä (jos jättää ne heti naapuritontilla olevat roskaläjät huomioimatta). Alueelta löytyi myös pari pientä puistoa jossa kävin istuskelemassa ja lueskelemassa (Eeva: Sun antamat kirjat on pian luettu). SItä en kyllä ymmärrä että puistot pitää täällä olla aidattuja ja vahdattuja, mutta ehkä niissä kaikissa muuten olisi pian telttakylä jos toinenkin.  Se oli vähän huvittavaa että yhdessäkin pikkupuistossa oli tusina verran ihmisiä jotka ravasivat 'aamulenkillä'   hehtaarin kokoista puistikkoa ympäri varmaan sadatta kertaa. Taitaa nuo lenkkeilymaastot olla täällä vähän kiven alla.

Ja viela terveysstatus:
*Kummatkin pojat ovat olleet kerran lievässä kuumeessa ja kerran vatsan ihan sekaisin.
*Mika myös on saanut osansa vatsataudista (oli eilen pois duunista)
*Mä olen vielä säästynyt kaikilta vatsavaivoilta mikä on kyllä suuri ihme ja täytyy koputtaa puuta että tilanne jakuu samanlaisena.