Expatti-elämään kuuluu kuulemma olennaisena osana palvelijoiden edesottamusten ruotiminen.
Meillä kun ei ole vielä sitä maidia niin täytyy keskittyä kuskiin.

Kuskin työpäivä on suomalaisittain melkoisen pitkä.
Kaveri herää kuudelta, kävelee pari kilometria bussipysäkille, ja ajaa parilla eri bussilla meille ollakseen paikalla klo 8.

Sitten seuraa auton puhdistus (liinalla hinkkausta joka aamu) kunnes Mika lähtee klo 8:30 viemään poikia tarhaan ja menee itse töihin.
Päivällä kuski hengailee Mikan firman konttorilla/autotallilla, paitsi jos Madam (siis minä) haluaa lähteä autolla lounaalle jolloin täytyy välillä ajaa taas meille.
Puoli viideltä haetaan sitten pojat tarhasta ja sen jälkeen kuski ajelee taas takaisin firman konttorille.

Loppuillan herra päivystää sitten taas konttorin autotallilla kunnes Mika lähtee seitsemän jälkeen kotiin. Iltaruuhkassa kuluu noin tunti, ja meillä kotona ovat sitten joskus kahdeksan jälkeen, jossei ole ollut tarvetta käydä missään kaupassa tms.

SItten kuski matkustaa taas tunnin-pari kotiin---> kotona noin klo 22---> Nukkumaan, aamulla herätys taas klo 6 ja sama homma alusta uudelleen.

Kivat 12-13 tunnin työpäivät ja päälle vielä duunimatkat! Palkkaa ruhtinaalliset 8000 rupiaa eli noin 115€/kk.

Välillä tulee pohdittua että harrastetaanko me kauheaa riistoa, kun kaveri tekee tuommoisia päiviä eikä nää perhettään kuin sunnuntaisin, mutta sitten palaan taas Intialaiseen todellisuuteen. Bangalorelaiskuskien mittakaavassa meidän kuskilla on oikein hyvät oltavat; hieno auto ajettavana, hyvä palkka, ja firman puolesta terveydenhuolto jne..

SItten seuraa pakollinen kuski-napina-osuus:
Miksei kuski voi ymmärtää että pitää olla aina ajoissa paikalla? Miksei se osaa käyttää kytkintä?
Miksei se osaa reittejä vaikka on muka toiminut Bangaloressa kuskina vuosikausia?
Miksi se törmäilee (ks. edellinen kirjoitus)?
Miksi se haisee hielle (niinkuin 90% muistakin intialaismiehistä)?