Nyt on sitten muutaman viikon hektinen matkavalmistelu- ja duunireissubuumi takana ja perjantai aamuna lähdettiin viimein poikien kanssa matkaan. Fiilis oli hieman sumea, koska pari viikkoa oli tosiaan mennyt aikamoisessa liidossa ja pakkaamisen viimeistely jäi aika minimiin.

Perjantai-aamuna oli herätys klo 04:00! Elmerin oli pirteä kuin peipponen ja huuteli sängystä pirteällä äänellä: " Nyt lähdetään Intiaan! ...onneksi lentokoneilla on valot koska ulkona on niin pimeää."

Pappa kuskasi meidät kentälle ja matkaan päästiin kuin päästiinkin ihan ajoissa suunnitelmien mukaisesti. No... se oli vasta ensimmäinen ponnistus sillä matkalla. Lento Frankfurtiin sujui vielä alkuinnostuksen vallitessa kun kaikki lentokoneisiin ja lentokoneen ruokailuun liittyvä jaksoi vielä olla poikien mielestä kiinnostavaa.

Ensimmäiset hankaluudet tulivat sitten vastaan Frankfurtissa. Parin tunnnin odotus kentällä ja siirtyminen kentän toisesta päästä todellakin aivan toiseen päähän saattaa olla kolme vuotiaalle hieman liikaa ja niinpä Aapelia alkoikin jo vähän kiukuttaa ja äiti sai kuluttaa 'motivointiin' hetken jos toisenkin niiden tuntien aikana. Bangaloren lennon portilta löytyi kuitenkin pari Intialaista pikkupoikaa joiden kanssa oli kiva leikkiä ja suurin kiukku onneksi laantui.

Sitten olikin edessä enää pahin, eli yli 8 tunnin lento ja saapuminen perille myöhään illalla kun poikien olisi pitänyt olla jo nukkumassa. Pari ensimmäistä tuntia meni onneksi poikien nukkuessa päiväunia. Koneessa oli hillitön joukko Italialaisia meidän ympärillä. Touring Club Italiano oli menossa Karnatakan kiertomatkalle. Kaikki Angelot ja Angelat kävivät vuorotellen ihastelemassa ja paijailemassa meidän poikia. Yhteistä kieltä ei kylläkään löytynyt, koska kukaan heistä ei puhunut sanaakaan englantia... mutta en ole vielä päättänyt josko tuo oli loppujen lopuksi ihan positiivi juttu. Siihen malliin italialaiset pitivät 'kyläkokousta' siinä lentokoneen käytävällä että ehkä oli ihna hyväksikin olla ymmärtämättä kaikkia heidän juttujaan.

No, aika kului joten kuten: Vessassa ravatessa, kirjoja lukiessa, Lufthansan origami tehtäviä tehdessä... ja lopulta kun Elmerillä hermot meni ihan täysin täytyi vielä siirtyä Nintendo DS:ää pelaamaan. Lennon viimeisen tunnin pojat nukkuivat ja perillä olikin sitten unisia ja kiukkuisia poikia. Rauhoittelu onnistui kuitenkin jotenkin ja kun päästiin koneesta ulos saimme kanssamatkustaja italiaanoilta "Bravo bambini! Bravo Mamma!" toivotuksia.  Olihan se mukavaa että joku huomasi ettei tästä reissusta ihan helposti selvitty.

SItten oli edessä vielä terveystarkastus, passi/viisumitarkastus ja laukkujen metsästys, mutta LOPULTA päästiin onnellisesti laukkujen kanssa ulos ja riemu oli suuri kun Mika oli vastassa

Sitten nopsasti nukkumaan hotellille.

Nyt on sitten pari päivää kulunut ihmetellessä. Käytiin ostamassa Aapille synttärilahjaksi junarata, käytiin tarkastamassa Forum Mallin supermarketti ja Spar. Hotellin uima-allas on testattu, kuin myös hotellin ravintola ja lähistöllä oleva kiinalainen (yhden hengen value meal suomen rahassa 2€! ...ja hyvää...)

kyllähän tämä näin hotellilla sujuu ihan ok, mutta toivottavasti päästään kuitenkin nopeasti sinne omaan kämppään, että pääsee pikkuhiljaa kotiutumaan ja järjestämään tavaroita. Lisäksi lapset ainakin kaipaa jonkinmoista pihaa missä voi leikkiä. tässä hotellilla kun on lähinnä vain uima-allas ja pieni nurmikon pläntti sen ympärillä.

Tänä aamuna Mikan Irlantilaiset duunikaverit lähtivät läheiseen safari puistoon ja pyysisät meitä mukaan, mutta ehdotus tuli niin pinellä varoitusajalla että päätettin jättää seuraavaan kertaan.

Huomeen olisi kiva päästä lasten kanssa kuitenkin johonkin missä lapset saa purkaa ylimääräistä energiaansa ja vähän juoksennella ympäriinsä. Jospa Lal Bagh puisto sopisi tuohon tarkoitukseen. Se nähdään varmaan sitten huomenna.

Tiistain pitäisi sitten soitella lasten tarhaan, ja sopia sinne ensimmäiset tutustumiskäynnit. Elmeri jo kyselikin että milloin mennään sinne 'Intian tarhaan'. Täytyy toivoa että siellä alkaisi sujua hyvin tai edes kohtuullisesti.