Eilen oli Diwali paiva.
Intialaiset juhlivat perheidensa kanssa, soivat, pitivat puja  rituaalejaan ja illalla laittoivat valtavat maarat raketteja ja kaikenlaisia paukkuja sauhuna taivaan tuuliin. Sita pauketta sitten kuunneltiin eilen ja toissapaivana lapi yon. Pauke ei kuitenkaan tuntunut hairitsevan poikien unia lainkaan: aikuisilla sen sijaa oli enemman totuttelemista meteliin.

Meidan Diwali oli vahan erilainen. 
Tehtiin silkkimattokierros Cunnignham Roadilla ja ostettiinkin (tai luvattiin ostaa) yksi. Mattojen laatuerot  ja hinnat ovat sellainen viidakko etta kunnon kasitykset saamiseen saa tehda useammankin kierroksen. Materiaalit, solmujen maara, kuviota, varit, hinta: kaikki kun pitaisi olla kohdallaan edes joten kuten.
Hintapyyntien haitari tuntuu olevan aika valtava. Goverment omisteisessa kaupassa hinnat ovat kaikkein rasvaisimmat.... Taytyy viela jatkaa naita mattotutkimusmatkoja loppuvuodesta ja tammikuussa etta on sitten siskojen vierailua varten parhaat kaupat tiedossa :-)

Sen verran intialaista kuitenkin leikittiin etta illalla tilattiin hotelliin kunnon satsi intialaista kasvisruokaa. Mika saa sita syodakseen kuulemma riittavasti jokaikinen paiva toissa, mutta mulle kylla maistui erinomaisesti. Katsottiin myos National Geographic-kanavalta dokumenttia Varanasin Diwali rituaaleista... niin etta voidaan edes kuvitella ymmartavamme tasta touhusta jotakin... Ehka...